Oletko joskus ollut vaikeassa tai haastavassa elämäntilanteessa? Mistä silloin sait apua? Kenelle soitit? Kenen sanoista sait lohtua ja uskoa tulevaan? Kenen vinkeistä ja ideoista oli hyötyä? Usein samankaltaisia kokeneen apu ja tuki on korvaamatonta, kun kohtaamme haasteita elämässämme. Se ei korvaa alan ammatillista osaamista, vaan täydentää ja vahvistaa sitä ja jatkuu siitä, mihin virka-aika päättyy.
Vanhemmilta kuultua:
”Olen ollut lastensuojelun asiakkaana 15 vuotta ja sinun kanssasi koen ensi kertaa tulevani kokonaisvaltaisesti ymmärretyksi.”
– lastensuojelusta itsenäistynyt vanhempi, jonka lapsilla on lastensuojeluasiakkuuksia
”Sinun vinkeillä sain välit sijaishuollon yksikössä asuvaan lapseeni kuntoon. Kiitos.”
-lastensuojeluasiakkaan isä
”Autoit jaksamaan ja annoit vinkkejä, joiden avulla sain palautettua toimintakykyäni ja vältyttiin lapsen sijoitukselta”
-lastensuojeluasiakkaan äiti
”Olen kirjaimellisesti ollut vuosia mustassa aukossa. Hävennyt ja menettänyt itsekunnioituksen ripppeetkin. Ollut niin yksin ja yksinäinen. Sinä toit toivon.”
-lastensuojeluasiakkaan vanhempi
”Keskustelujemme ansiosta ymmärsin, että en voi hiljentää syyllisyyttäni ostamalla lapsilleni kaiken, mitä he keksivät pyytää. Se ei ole hyväksi heille.”
-lastensuojeluasiakkaan äiti
Kokemusasiantuntijoiden hyödyntämiseen liittyy silti pelkoja ja kysymyksiä. Entä jos kokemuskumppani vie asiakkaan ojasta allikkoon? Voiko kokemuskumppaniin luottaa; entä jos hän rikkoo vaitiolon, ilmaantuu sekavana asiakastapaamiseen tai ei saavu lainkaan? Viekö kokemuskumppani minun työni? Mikä on kokemuskumppanin tarkoitus: puhua asiakkaan puolesta tai vahvistaa vastarintaa? Jos kokemuskumppanista tulisi työkaveri, niin voisimmeko enää puhua kahvihuoneessa yhtä vapaasti? Entä jos kokemuskumppanilla itsellään on voimassa oleva lastensuojeluasiakkuus? Asiakkaat tyrmäävät ehdotuksen kokemuskumppanien tuesta, eikä alan ammattilaisena oikein tiedä mitä pitäisi tehdä? Jaksaako kokemuskumppani, onko työ liian raskasta ja tulee liian lähelle? Voiko vanhemman tukeminen olla ristiriidassa lapsen suojelun kanssa?
Lastensuojelu on jo nimensä mukaisesti erityisen huolellisuuden alaista toimintaa ja siksi kysymykset ovat perusteltuja. Kukaan ei tietenkään voi luvata, etteikö mitään koskaan kävisi, mutta mielestäni riski on aivan yhtä suuri tai pieni kuin että alan ammattilainen toimisi epäeettisesti. Uskon, että juuri omien kokemustensa johdosta kokemuskumppanit ovat harvinaisen vastuullista porukkaa. Emme halua hankaloittaa kenenkään tilannetta ja suhtaudumme vaitioloon sen vaatimalla vakavuudella. Myös kahvihuone keskusteluihin😊. Huolehdimme, kuten kuka tahansa työntekijä omasta jaksamisestamme ja tarvittaessa tukenamme on työnohjaus.
Myös meitä voi jännittää tulla osaksi työyhteisöä, jossa muut käyttävät osaamisten lähteinä opiskelu-ja työelämätietoa. Työnämme on tukea asiakasvanhempaa ja vanhemman ja ammattilaisverkostojen välistä yhteistyötä. Toisinaan se on melkoista taiteilua ja puun ja kuoren välissä olemista. Meidän tulee löytää tapa hyödyntää kokemuksiamme erilaisissa tilanteissa asiakkaan hyväksi ja kaikkia osapuolia kunnioittaen. Siihen vaikuttaa paitsi kokemuksemme ja kokemuskumppanikoulutus, niin myös aiemmat opiskelu-ja työelämäkokemukset, vuorovaikutus -ja kohtaamistaitomme ja kokemus kokemustehtävistä. Siksi aivan kuten muidenkin työntekijöiden, niin myös kokemuskumppaneiden kohdalla voi hyödyntää tavanomaista rekrytointiprosessia.
Tarkoituksenamme ei ole kertoa ja toistaa omaa tarinaamme, puhua asiakkaan puolesta tai vahvistaa kaikkea asiakkaan kertomaa. Työskentelemme useimmiten vertaisuuden ja mentoroinnin välimaastossa hyödyntäen esimerkinomaisesti omia kokemuksiamme. Joskus kuulee myös pohdittavan, että miten lapsi suhtautuu siihen, että kokemuskumppani on kuulemassa lapsen asioita. Olemme herkkiä lapsen edun toteutumiselle ja teemme tilaa, jos lapsi sitä haluaa. Toisaalta lapsille on myös hyvä kertoa, mikä kokemuskumppanin rooli ja merkitys on. Usein lapset ovat olleet tyytyväisiä siihen, että vanhempi saa tukea. Se keventää lasten kokemaa taakkaa vanhemman voinnista. Lisäksi lapset saavat vertaisuuden kokemuksen siitä, että heidän perheensä ei ole ainut lastensuojelun asiakasperhe ja että erilaisista tilanteista voi selvitä ja elää hyvää elämää. Harvoin silti kysymme, miten suhtaudutaan siihen, että paikalla on sosionomi, sosiaalityöntekijä jne. Järjestelmä on joskus antanut mandaatin, jolla tietyllä koulutustaustalla henkilöllä on lupa olla kuulemassa ja käsittelemässä perheiden ja lasten asioita. Ehkä on aika muuttaa järjestelmää.
Yhteistyöterveisin Pia Köpsi, kokemuskumppani
