Äiti tulee, ystäväni sanoo. Liikun nopeasti sängyn alle piiloon ja ystäväni laittaa lattiaan asti ulottuvan päiväpeiton sängyn peitteeksi. Sieltä minua ei tutkimatta löydä. Oletteko kuulleet Piasta, äitinsä kysyy ja jatkaa, että huoli on kova, sillä häntä ei ole näkynyt koulussa kohta viikkoon, eikä kukaan tunnu tietävän hänestä.
Äidin lähdettyä huoneesta ryömin pois sängyn alta. Samalla kun huokaisemme helpotuksesta, alkaa tuntua pahalta. Ystäväni äiti on aina ollut hyvä ja ystävällinen, joten ehdotan että käymme kertomassa minun olleen ja olevan heillä. Hän on yhtä lempeä, kuin ennenkin ja ymmärrän, etten voi jäädä heille.
Hiljaisuuden ympäröiminä kävelemme sosiaalityöntekijän kanssa lastenkodin pihaan.14-vuotiaan pelottomuus karisee hetkessä nähdessäni laitoksen ja siellä asuvat nuoret. En selviä täältä hengissä, ajattelen. Ainoana selviytymiskeinona näen lukkiutumisen minulle osoitettuun huoneeseen. Kiireellisen sijoituksen ajaksi osoitettu huone vaihtuu myöhemmin huostaanoton aikaiseksi. Paikaksi, jota toiset kutsuu kodiksi, toiset laitokseksi.
Selviän kuitenkin hengissä ja aloitan itsenäisen elämän vieraassa kaupungissa. Menestyn opiskelu- ja työelämässä. Yksityiselämä onkin sitten toinen juttu. Naiivisti ajattelen kaiken korjaantuvan jos vain saisin rakastaa omaa lasta. Tuo ajatus tulee todeksi, kun 23- vuotiaana tulen ensi kertaa äidiksi. Moniin asioihin osaan valmistautua ja luotan, että elämä kantaa. Traumojen ja ylisukupolvisuuden vaikutuksiin ja seurauksiin en osaa valmistautua.
Päihde- ja läheisriippuvuuden kietoessa pienen perheeni sisäänsä pidän tiukemmin kiinni siitä, mikä näyttää ulospäin hyvältä. Kaunis koti ja hyvä työpaikka. Kaikki ylimääräinen voima ja energia kuluu kulissien pystyssä pitämiseen. Välillä helpommin, välillä vaikeammin.
Läheltä piti tilanteita alkaa silti olla enemmän, kunnes lapseni lopulta kiireellisesti sijoitetaan. Kuulen jonkun ihmettelevän itkuani ja sanovan: olisihan sinun pitänyt ymmärtää. Ymmärrän ja en ymmärrä. Eihän elämä edes tunnu omaltani. Olen yksinäisempi kuin koskaan.
Entä se häpeä sitten. Pelon kanssa häpeä pitää kiinni siitä, etten uskalla ottaa tarjottuja apuja vastaan. Taistelen, kunnes muurien on pakko murtua ja on aloitettava itseni ja perheeni jälleenrakennus. Kokemuskumppanuus ei kuulu suunnitelmiini, mutta mitä enemmän minä ja lapseni kuntoudumme, sitä enemmän ajatus alkaa tuntua mahdolliselta ja merkitykselliseltä.
Nyt, vuosia myöhemmin katson nuoria ja vanhempia, joita kokemuksillani pyrin auttamaan. Heistä kukaan ei ole minä tai lapseni ja silti heissä kaikissa on jotain samaa. Ymmärrän, kuuntelen, kerron paloja sieltä ja täältä, kysyn huomaavatko he samankaltaisuutta. Ehdotan, otan puheeksi, autan sanoittamaan tai vastaanottamaan paitsi ajatuksia niin myös nuoren tai vanhemman toisiinsa kohdistamaa pettymystä ja vihaa. Joskus taas olen avaamassa suljettua ovea auttamiselle.
Kukaan ei voi kuitenkaan yksin rakentaa siltaa toipumiselle. Asiakasperheet tarvitsevat meitä kaikkia, vertaisia ja alalle koulutettuja ammattilaisia. Yhdessä luomme suhteita, joissa rikki mennyt voi korjaantua.
Siltoja onneksi rakennetaankin jo hyvää vauhtia, kun yhteistyösuhteita vahvistetaan mm.
Varhan koordinoimassa, Esr+ rahoitteisessa nuorten turvaverkkoja tulevaisuuteen Vera-hankkeessa. Verassa pyrimme yhdessä kumppanikehittäjien kanssa vahvistamaan vanhemmuuden tukea luomalla toimintamallin nuorten kiireellisiin sijoituksiin, joissa vertaisuus ja ammatillisuus kohtaavat tasavertaisesti ja turvallisesti.
Vahva yhteistyösuhde kokemuskumppaneiden ja Vera-hankkeen välillä onkin vertaisuuden ja ammatillisuuden yhteisen toimintamallin kehittämisen kannalta elintärkeää. Vera-hanke luo mallin yhdessä kumppanikehittäjien kanssa, jossa Asiakkaasta kumppaniksi hanke ja hankkeen kouluttamat kokemuskumppanit läpi kehittämisen ja kokeilujen ovat mukana. Itselläni onkin aivan erityinen rooli Vera-hankkeen työntekijänä ja koulutettuna kokemuskumppanina hankkeiden välisessä yhteistyössä. On myös kunnia-asia saada viedä molempia yhdessä ja erikseen maailmalle.
Jos haluat kuulla ja jutella lisää, niin tai lähetä sähköpostia vera-hanke@varha.fi
Tapaamisiin
Pia Köpsi
kokemuskumppani ja projektisuunnittelija Vera-hanke vertaisuuden ja ammatillisuuden yhteinen toimintamalli kiireellisen sijoituksen prosessissa
www.vera-hanke.fi https://www.linkedin.com/company/vera-hanke/
