Olimme erään Auta Lasta ry:n Veturointi -toiminnassa työskentelevän nuoren aikuisen kokemusasiantuntijan kanssa tapaamassa maahanmuuttajataustaisia naisia. Kerroimme heille suomalaisesta lastensuojelusta. Itselläni on jonkin verran kokemusta maahanmuuttajista nykyisen päivätyöni, aikaisemman vapaaehtoistyöni ja 16-vuotisen ex-avioliittoni kautta. Oli ilahduttavaa, että paikalle oli saapunut 25 eri maista ja kulttuureista kotoisin olevaa, lastensuojelusta kiinnostunutta naista. Tapaaminen oli todella antoisa ja lämminhenkinen. Naisilta löytyi myös useita kysymyksiä liittyen lastensuojeluun, varhaiskasvatukseen ja koulusta saatavaan tukeen lapsen ja perheen sitä tarvitessa.
Syntyperästä ja taustoistamme riippumatta, meillä kaikilla on samanlaisia huolia. Kuten niin monesti kantasuomalaisten, myös maahanmuuttajanaisten keskuudessa sana “lastensuojelu” tuntui nostavan esille ajatuksen huostaanotosta. Siitä, että joku tulisi ja veisi lapset pois perheestä. Kerroimme ennaltaehkäisevästä työstä, avohuollosta ja erilaisista tukimuodoista, joiden tarkoituksena on auttaa lasta ja hänen perhettään. Kerroimme, että palvelujen tarkoitus on ennaltaehkäistä sitä, ettei kenenkään tilanne päätyisi niin vaikeaksi, että jouduttaisiin turvautumaan huostaanottoon.
Kerroimme kokemuskumppani- ja Veturointi -toiminnasta. Puhuimme siitä, kuinka tärkeää on hakea apua ajoissa, ennen kuin ongelmat kärjistyvät ja niiden ratkaisemisesta tulee huomattavasti vaikeampaa. Puhuimme myös vaikeista tilanteista, joissa huostaanotto voi olla lapsen ja koko perheen kannalta välttämätön vaihtoehto.
Minulla oli mukana myös muutama valokuva perhekuntoutuksesta Yläneen Huvituksessa, jossa olen ollut omien lasteni kanssa. Näiden avulla halusin näyttää naisille, miten lastensuojelu tai perhetyö ja -kuntoutus, ei ole vain tiukkaa keskustelua tai luennoimista, vaan siihen voi liittyä myös mukavaa yhdessä tekemistä ja hengähdystaukojen suomista vanhemmille.
Yhdeksi päällimmäisenä mieleeni jääneistä asioista tapaamisessamme maahanmuuttajanaisten kanssa oli erään naisen esittämä kysymys, johon en aiemmin maahanmuuttajien kanssa toimiessani ole törmännyt: “Uskotaanko Suomessa naisen sanaa, jos hakee apua?”
Suomalaisille on itsestään selvää, että naisen tai äidin sanaa uskotaan aivan yhtä lailla kuin miehen ja isän. Uskaltaisin jopa väittää, että meillä naisen asema äitinä saattaa olla jopa miehen tai isän asemaa vahvempi. Uskottavuus ei ole Suomessa riippuvainen sukupuolesta.
Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla. Maailmassa on maita, joissa naisen asema on niin heikko, ettei heidän sanallaan ole mitään painoarvoa, jos mies päättää toisin. Monissa maissa naisella tai lapsilla ei ole turvaa, jos he uskaltavat nostaa esille epäkohtia tai alkavat vastustaa miestä, isää tai viranomaisia. Vaikka asuinmaa muuttuisi, meillä jokaisella on omat ajatusmallimme, jotka ovat muodostuneet saamamme kasvatuksen, opetuksen ja elämänkokemustemme kautta. Vieraan maan tapoja ja lainsäädäntöä on mahdotonta tietää tai edes osata ajatella, ellei joku kerro asioiden olevan merkittävästi toisin. Kaikkea on mahdotonta myöskään osata kysyä. Erityisesti niistä kulttuureista tullessa, jossa naisen asema on miestä heikompi, Suomeen muuttanut nainen ja äiti saattaa jatkaa samassa vaikeassa tilanteessa elämistään yksin ja ilman tukea vain, koska hän ei ole tiennyt naisen sanalla ja mielipiteellä olevan painoarvoa.
Hannele A., kokemuskumppani
