Kokemuskumppanitoiminta oli esillä Rovaniemellä 15.–16.5. järjestetyillä Sosiaalityön tutkimuksen päivillä. Kokemusasiantuntijuutta tarkasteltiin monesta eri näkökulmasta ja teema herätti hyvää keskustelua.
Pääsimme aloittamaan ensimmäisen päivän työryhmä-osuuden ja kertomaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Erika Mäntylän kanssa tehdystä selvityksestä, jossa kartoitettiin sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kokemuskumppanin hyödyntämisessä omassa työssä. Selvityksen mukaan sosiaalityöntekijät kokivat, että kokemuskumppani voi helpottaa lastensuojelua kohtaan koettua uhkaa ja sen aikaansaamaa epäluottamuksen kierrettä. Kokemuskumppani voi myös olla merkittävässä asemassa vanhemman oman kuntoutus- tai hoitomotivaation herättelyssä, jolloin työntekijät ovat kokeneet onnistuvansa paremmin auttamaan asiakkaita. Haastatteluissa sosiaalityöntekijät kertoivat kokemuskumppanin mukana olon myös auttaneen työssä jaksamisessa: se on heidän mukaansa lisännyt työhyvinvointia, kun kokemuskumppani on ollut mukana jakamassa työhön liittyvää tunnekuormaa.
Päivän aikana saimme myös syventyä väitöskirjatutkija Tanja Koskisen kanssa kokemusasiantuntijuuden eettisiin kysymyksiin. Pohdimme muun muassa kokemusasiantuntijuuteen kouluttautumista ja sen kriteerejä sekä kokemusasiantuntijuuden ”voimassaoloaikaa”, joka esimerkiksi Englannissa on määritelty seitsemään vuoteen.
Asiantuntija Henna Harju kertoi omassa osuudessaan Kokonaisena työssä -hankkeen selvityksestä, jossa kartoitettiin, miten sosiaalialan ammattilaiset kokevat oman kokemustaustansa vaikuttavan työhön ja sen tekemiseen. Oli mielenkiintoista kuulla, millaisia haasteita oma kokemusasiantuntijuus asiakastyössä voi tuoda eteen esimerkiksi tunnekuormituksen ja omien vaikeiden tunteiden heräämisen myötä ja toisaalta, miten kokemus heijastuu empatiana ja syvänä ymmärryksenä asiakkaan tilannetta kohtaan.
Marja Hekkala ja Anna-Maria Isola kertoivat kokemuskumppanien kanssa tehdystä yhteistutkijuusprosessista, jonka avulla he ovat saaneet kuvattua kokemuskumppanuuden tuomaa arvoa sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Kun lastensuojelun asiakasvanhemmalla on esimerkiksi haasteita, joissa kokemuskumppani voi olla avuksi, hänen toimintakykynsä ja toivon kokemuksensa paranee. Näin syntyy yksilöllistä arvoa. Kun asiakkaan toimintakyky paranee, hän joutuu ehkä käyttämään vähemmän tukipalveluita tai ainakin niitä joudutaan käyttämään vähemmän aikaa. Tästä aiheutuu yhteiskunnallista arvoa, kun hän palaa nopeammin työelämään tai rahaa säästyy palveluntarpeen vähentyessä.
Päivä laittoi antoisalla tavalla aivonystyrät töihin ja ymmärrys kokemusasiantuntijuudesta sai uutta syvyyttä.
Isona teemana tutkimuksen päivillä oli haavoittuvuus ja sen eri ulottuvuudet. Puheenvuoroissa nousi esiin haavoittuva-termin käytön laajuus ja se, miten sillä voidaan leimata asiakkaita tai kokonaisia asiakasryhmiä. Toisaalta taas haavoittuvuus on meissä kaikissa läsnä, koska meistä jokaiseen voi sattua eikä kukaan meistä ole kuolematon. Tätä näkökulmaa nosti esiin muun muassa Lapin yliopiston ja Heidelbergin yhteistyöyliopiston kansainvälisten suhteiden professori Julian Reed. Missä yhteydessä sinä käytät termiä “haavoittuva” ja keitä ajattelet termin koskevan? Pistää miettimään, vai mitä?
Kuvassa vasemmalta oikealle: Henna Harju Diakista, Marja Hekkala Tampereen yliopistosta, Anna-Maria Isola Turun yliopistosta, Ulla Mikkola Perhekuntoutuskeskus Lausteelta, Erika Mäntylä THL:stä ja Tanja Koskinen Helsingin yliopistosta.
