Skip to main content

Tässä blogisarjassa esittelemme kokemuskumppaneitamme. Kysyimme heiltä mm. näkemyksiä lastensuojeluasiakkuuteen johtaneista syistä, mikä asiakkuudessa toimi ja mikä taas ei ja minkä lastensuojelussa tulisi muuttua. Kysyimme myös miksi he ovat lähteneet kokemuskumppanikoulutukseen ja mitä he ovat oppineet toimiessaan kokemuskumppaneina.  Tekstit on koostettu haastattelujen pohjalta. 

 

Olen Henna, 48-vuotias, ja asun Turussa. Harrastuksiini kuuluvat koirat ja paljon ulkoilua.
Jos olisin eläin, olisin susi, koska ne puolustavat omaa laumaansa ja osoittavat arvostusta vanhempia lauman jäseniä kohtaan. Heillä on ominaisuuksia ja tapoja, joita haluaisin tuoda ihmisten elämään.

Ajattelen, että lastensuojeluasiakkuuteen johti oma jaksamattomuus, lapsen pitkäaikainen sairaus ja kuolema. Emme olisi voineet tehdä mitään toisin, jotta olisimme välttyneet lastensuojelun asiakkuudelta. Asiakkuus oli hyvä asia alkuun, mutta lapsen kuoleman jälkeen tilanne muuttui huonommaksi. Pienessä kunnassa asuessa asiakkuuteen toi haastetta se, että kaikki tunsivat toisensa. Perhetyöntekijänä oli entinen koulukaverini, mikä loi ristiriitoja, kun tunsimme toisemme liian hyvin. Pienessä kunnassa ei myöskään pystynyt työntekijää vaihtamaan. Myöhemmin suuremmassa kunnassa asiat olivat toisin. Apua sai pyytämällä, ja resursseja oli enemmän. Palvelutarjonta oli kattavampi. Jos tulisin nyt äidiksi ensimmäistä kertaa, kehottaisin itseäni pyytämään apua aiemmin. Älä odota liian pitkään.

Haluaisin, että lastensuojelun työntekijät osaisivat kuunnella asiakkaita paremmin. Toivoisin kokemustoimijoita tai muita tukihenkilöitä enemmän mukaan asiakaspalavereihin. Itsellä meni paljon asioita ohi, ja niitä olisi voinut käydä läpi jälkikäteen tukihenkilön kanssa. Avoimuutta enemmän, ei touhuta selän takana. Tämä koskee niin työntekijää kuin asiakasta. Mikäli työntekijä pysyisi samana pitkään, olisi helpompi olla avoimempi. Luottamus on kaiken a ja o. Myös kirjaamiseen kaipaisin avoimuutta kaikilta tahoilta, jotka kirjaavat. Laitosten puolelta kaipaisin enemmän, että myös vanhemmat otetaan mukaan työskentelyyn. Vanhempia mukaan palavereihin, joissa pohditaan lasten asioita. 

Jokainen haluaa aina kertoa sen version, joka on paras versio itsestään. Ehkä asioita jätetään kertomatta totuudenmukaisesti, jotta näyttäisi paremmalta. Lastensuojelun asiakkuus aiheuttaa häpeää, joten sitä ei välttämättä haluta tuoda julki. 

Halusin kouluttautua kokemuskumppaniksi, jotta lastensuojelun asiakkaat saisivat oman äänensä kuuluviin. Jottei kenenkään tarvitse joutua samaan tilanteeseen, jossa me olimme. Vapaaehtoistyö on minulle lähellä sydäntä. Kokemuskumppanina olen oppinut, että olemme kaikki ihmisiä. Jokainen tekee joskus virheitä, mutta niistä oppii. Pitää myöntää tehneensä virheen, pyytää anteeksi ja jatkaa eteenpäin.