Skip to main content

Tässä blogisarjassa esittelemme kokemuskumppaneitamme. Kysyimme heiltä mm. näkemyksiä lastensuojeluasiakkuuteen johtaneista syistä, mikä asiakkuudessa toimi ja mikä taas ei ja minkä lastensuojelussa tulisi muuttua. Kysyimme myös miksi he ovat lähteneet kokemuskumppanikoulutukseen ja mitä he ovat oppineet toimiessaan kokemuskumppaneina.  Tekstit on koostettu haastattelujen pohjalta. 

Olen Ansku, kohta 38-vuotias yhden alakouluikäisen sijoitetun lapsen äiti. Takana on yli kahdeksan vuotta lastensuojeluasiakkuutta. Kokemuskumppanuuden aikana minulla on herännyt kova halu lähteä työskentelemään sote-alalle. Jos olisin eläin, olisin lintu, koska ne pääsevät vapaasti lentämään. Niillä ei ole esteitä, vaan ne voivat lähteä lentoon ja mennä minne huvittaa. Olen aina ollut vähän rauhaton, joten minua kiehtoo ajatus vapaudesta mennä lähes, minne tahansa. 

Lastensuojeluasiakkuuteen johtivat mielenterveys- ja päihdeongelmat. Päihdeongelmasta olen onneksi päässyt eroon, mutta oman mielen kanssa on vielä tehtävä töitä. Jos voisin palata hetkeen, jolloin tulin äidiksi, kehottaisin itseäni pyytämään apua, kun sitä tarvitsen. 

Perhehoitajien kanssa yhteistyö toimii ihan hyvin. Miinuksena ovat usein vaihtuvat sosiaalityöntekijät ja tilanteet, jolloin omaa sosiaalityöntekijää ei ole lainkaan. Olemme olleet nyt vuoden 2024 alusta saakka ilman nimettyä työntekijää eli tällä hetkellä tilanne on kestänyt jo kuusi kuukautta. Tämä hankaloittaa asioiden hoitamista sekä palaverien pitämistä. Asiakkuuden alkuaikana toimi se, että kaikki lähti nopeasti liikkeelle ja sain itsekin apua todella nopeasti. Kun huostaanotosta alettiin puhua ja kysyin mahdollisuutta perhekuntoutukseen, pyyntö torpattiin heti. Muutoinkaan ei kovin paljoa avopalveluita tarjottu, vaan mentiin nopeasti ns. syvään päähän. Tavoitteet ovat toisaalta selkeät, mutta miten ne saavutetaan, on epäselvää. Tavoitteiden asettelu on epämääräistä, ja mitä niiden saavuttamisen jälkeen tapahtuu? 

Ennaltaehkäiseviä palveluja tulisi lisätä, jottei tarvitsisi turvautua pakkokeinoihin. Vanhempia pitäisi kuunnella enemmän. Ymmärrän, että joskus ollaan skeptisiä siihen, mitä vanhemmat kertovat, mutta luottamusta pitäisi lisätä. Vanhempia tuettaisiin enemmän, vaikka kyse onkin lastensuojelusta, niin vanhemmatkin liittyvät vahvasti siihen. Vanhempien voinnista ja jaksamisesta tulisi huolehtia myös. Vanhemman ja lapsen suhdetta tulisi tukea. Jos tapaamisia on esimerkiksi kerran kuukaudessa, eihän siinä pysty ylläpitämään kiintymyssuhdetta. Rakenteellista muutosta tarvitaan siihen, että vanhemmat otettaisiin enemmän huomioon. Lastensuojelu nähdään mörkönä ja joillekin se sitä onkin, mutta toivoisin lastensuojelun työskentelyn ja kommunikoinnin olevan avoimempaa. Puhuttaisiin suoraan asioista eikä käytettäisi epämääräistä virkamieskieltä. Vanhemmille pitäisi antaa enemmän tietoa vaihtoehdoista ja tukitoimista. Heille pitäisi myös antaa enemmän sanavaltaa siinä, mitä tukitoimia voitaisiin kokeilla. Keskusteltaisiin yhdessä toimenpiteistä. 

Järjestelmän ongelmista ja toimimattomuudesta ammattilaiset eivät ehkä kehtaa puhua. Asiakkaiden ja miksei myös ammattilaisten kohdalla omista virheistä tai vajavaisuuksista ei puhuta, ne sysätään usein jonkun muun syyksi. 

Kokemuskumppanikoulutukseen minut ajoi halu auttaa muita. Vaikuttamistehtävät, jotta pääsisin laittamaan alulle muutoksia tai edes ajatuksia mahdollisista muutoksista ammattilaisiin. Halu tuoda vanhempien ääntä kuuluville, ettei vanhemman tarvitse jäädä yksin esimerkiksi sijoituksen tapahduttua. 

Kokemuskumppanina olen oppinut paljon. Olen esimerkiksi oppinut päästämään irti katkeruudesta. En ole enää täynnä vihaa, vaan olen oppinut näkemään asioita muistakin näkökulmista. Olen oppinut myös lastensuojelusta yleisesti ja siihen liittyvistä käytännön asioista. Olen oppinut esiintymään ja puhumaan isommille joukoille; toki se vieläkin jännittää, mutta ei enää niin paljon. Olen oppinut näkemään sosiaalityöntekijät ihan tavallisina ihmisinä. Olen huomannut, että samoja asioita pohditaan myös siellä pöydän toisella puolella. Olen saanut paljon näkökulmaa asioihin.